Taavetin koirankoulutuskenttä

Taavetin koirankoulutuskenttä sijaitsee Puukylässä keskustan tuntumassa aivan 6-tien vieressä.

Kentältä löytyy jos jonkinlaista telinettä. Tämä rakennelma muistuttaa hyvällä mielikuvituksella tämän päivän agility puomia...

Ja tässä on sortunut agility-rengas.

Vanha tukeva hyppyteline.

Koirien liukumäki?

Ylimääräistä telinerakennusmateriaaliakin kentältä löytyi.

Ja Jumbo-koiran ehdoton suosikki. Ylhäältä on hyvä seurata 6-tien liikkennettä. 

Taavetin koirankoulutuskenttä taitaapi tänä päivänä olla vain muisto koirankoulutuksen kulta-ajoilta.

Pärsäniemen luontopolku

Pärsäniemi on helposti saavutettava retkikohde Luumäen Kivijärven etelärannalla noin neljä kilometriä Taavetista Lappeenrannan suuntaan kerrotaan mm. Luumäen kunnan nettisivuilla.

Niinpä päätimme Jumbo-koiran kanssa tutustua retkikohteeseen.

Pärsäniemen ympäri kiertää noin puolentoista kilometrin pituinen metsäpolku.

Polku kiertää niemen ranatviivaa ja matkan varrella löytyy useampi uimaranta.

Niemen länsirannalla on laavu, joka samalla palvelee myös melojien taukopaikkana.

Tyynilahden parkkipaikalta laavulle johtava polku on sorastettu ja kunnostettu liikuntaesteisille soveltuvaksi. 

Parkkipaikalta laavulle on matkaa noin 500 metriä.

Kosteimmat kohdat ovat pitkostettu.

Retkeilijöiden harmiksi tämä rengasreitti on aivan liian lyhyt...

Karhunkierros – 6. päivä

Hyvin nukutun laavuyön jälkeen retkikunnan matka kohti reitin päätepistettä – Rukatunturia – jatkui.

Ensin reitti jatkoi nousuaan Kumpuvaaralle, joka kohoaa 420 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sieltä reitti jatkui kohti Konttaista. Tällä vaaralla on korkeutta 407 metriä ja on profiililtaan jyrkkä.

Konttaiselta reitti laskeutui Virkkulantien parkkipaikalle, missä huoltotiimin kanssa oli tapaaminen. Rinkat ja reput jätettiin tiimille ja tilalle tuli kevyempi (itse asiassa rinkkaa painavampi) päiväreppu.

Virkkulantien ylityksen jälkeen matka jatkui kohti Suolampea. Suolammella pidettiin evästauko ja lammesta saa viimeisen kerran vettä ennen Valtavaaran huiputusta.

Valtavaaralla on korkeutta 492 metriä ja sen huipulla on käytöstä poistettu palonvartijan mökki, joka tänä päivänä toimii retkeilijöiden päivätupana.

Valtavaaran evästauolla kuukkeli suostui vihdoinkin poseeraamaan.

Tästä vielä pari kilometriä, ensin Valtavaarasta alas ja enää viimeinen rutistus, Rukatunturin huiputus.Onneksi tämä reittiosuus on ennestään tuttua, joten korkeuserot eivät päässeet yllättämään.

Reitti päättyi Rukan keskusaukiolle ja opastaulussa lukee 82 – 0! 

Wau! Me teimme sen!

Matkaa kuudennella päivällä tuli 11,6 km.

Karhunkokoiset kiitokset koko huoltotiimille, ilman teidän apuanne lähtökynnys olisi ollut paljon paljon korkeampi.

Ja kyllä tunturikonjakki ja Karhun olut tämän jälkeen maistui...

Karhunkierros – 5. päivä

"Aamu sarastaa, unen varastaa, pieni lintu laulullaan.."

Siilastuvalta matka jatkui Jyrävän ja Aallokkokosken ohi, jonka jälkeen Karhunkierros erkanee ruuhkaisesta Pienestä Karhunkierroksesta.

Tämän jälkeen reitti kulki tasaisessa hiekkamaastossa Puurosuon laavuille ja sieltä edelleen Porontimajoelle.

Porontimajoen ja Ison Kuikkalammen laavun välillä reitti kulki tyypillisen koillismaalaisen suomaiseman läpi. Kosteimmilla paikoilla on pitkospuut helpottamassa kulkua.

 

Iltapäivällä retkikunta saapuikin Ison Kukkalammen laavulle, missä oli tarkoitus yöpyä. Tällä kertaa teltta jäi pussiin ja makuupussit levitettiin laavun lattialle.

Iltapäiväkahvit retkikunta nautti yhdessä huoltotiimin kanssa Kumpuvaaran Näköalakahvilassa, jonne matkaa yöpymispaikalta oli noin 1,5 km.

Mitä lähemmäksi Rukaa tultiin, sitä värikkäämmäksi ruska muuttui. Mutta olihan takana pari pakkasyötä.

Matkaa viidennellä päivällä tuli 12 km.

Karhunkierros – 4. päivä

Aamu alkaa A:lla

...illan päättää A.

Mutta siinä välissä retkikunnan matka jatkui Jussinkämpästä pitkin Kitkajoen vartta kohti Synkkä Rotkolaaksoa. Tämä osuus vaihtelevine maastoineen on yksi reitin vaativimmista osista.

Jokivarressa on useita nuotiopaikkoja, laavuja sekä kotia. Jokivarren ensimmäinen taukopaikka on Ylikota, missä retkikunta piti pienen evästauon.

Tämän jälkeen reitti laskee rotkon pohjalle ja yhtyy Pienen Karhunkierroksen reittiin ja matka jatkui kohti Harrisuvantoa. Ruokatauon jälkeen matka jatkui tuttua Pientä Karhunkerrosta pitkin ylös harjulle ja Kitkajokea seuraten joen näyttävimmälle könkäälle – Jyrävälle.

Sen putouskorkeus on reilut yhdeksän metriä ja Jyrävän alapuolella on Kitkajoen pohjassa 35 metriä syvä onkala, jota vesi kovertaa koko ajan.

Kenraali Siilasvuon vuonna 1942 rakennuttaman autiotuvan pihapiiri toimi tämän yön leiripaikkana.

Illansuussa huoltotiimi saapui paikalle ja nautittiin nokipannukahvista ja leivonnaisista. Samalla retkikunta sai muonantäydennystä seuraaviksi vaelluspäiviksi.

Matkaa neljännellä päivällä tuli 14 km.

Karhunkierros – 3. päivä

Retkikunnan ensimmäisen telttayö oli samalla retken ensimmäinen pakkasyö. Naapuritelttakunnan lämpömittari näytti aamun sarastessa pari astetta pakkasta!

Kiutakönkään nuotiopaikan läheisyydessä, toisella puolella Oulankajokea, näkyy veneenlaskupaikka, josta voi aloittaa melontaretken Oulankajoen alaosalle.

Kiutakönkäältä matkamme jatkui kohti Merenoja ja edelleen Ansakämpälle. Reitti nousee Oulankajoelta Kitkajokea kohti ja Kulmakkapuron tulistelupaikkaa.

Maasto muuttuu vaihtelevammaksi ja kun matkalla tekee täyskäännöksen näkee, että reitin varrella on useampi varoitustaulu varallisesta laskusta.

Kulmakkapuron tulistelupaikan yläpuolella näkyy jäänteitä vanhasta sahasta ja puroon on jäänyt maatumaan vanhoja uittotukkeja.

Kulmakkopuron uitto

”Ennen Venäjän vallankumousta (1900-luvun alkuvuosina) tukkejä yritettiin uittaa Kulmakkopuroa pitkin Oulankajokeen ja edelleen jokea pitkin Venäjälle.

Kulmakkopuron uitto ei kuitenkaan onnistunut puron kuivuuden takia, joten tukit jätettiin paikalle. Myös hirsikämppien rauniot ovat tältä ajalta.

Myöhemmin vuonna 1937 eräs ruotsalainen yhtiö osti puut Metsähallitukselta. Tukit nostettiin purosta hevosten avulla, sahattiin laudoiksi ja kuljetettiin autolla ensin Juumaan ja sieltä Kemijärvelle sekä junalla Ruotsiin.

Puiden jäänteistä polttivat liikasenvaaralaiset miiluja.” 

Näin saimme opastaulusta lukea.

Iltapäivällä retkikunta ylitti reitin puolta väliä. Opastaulusta saimme lukea huikeat luvut 41 – 41!

Illansuussa retkikunta saapui seuraavalle leiripaikalle – Jussinkämpälle.

Teltta pystyyn ja ruoanlaittoon!

Matkaa kolmannella päivällä tuli 14,5 km.

Karhunkierros – 2. päivä

Seuraavana aamuna matka jatkui riippusillan yli kohti Karhunkierroksen 80 km ja 70 km reittien risteyskohtaa – Taivalköngästä.

Taivalkönkäällä on putouskorkeutta kuusi metriä ja könkään keskellä on saarekkeita, jotka ylitetään kolmen riippusillan kautta.

Taivalkönkään ja Kiutakönkään välillä reitin varrella voi nähdä useita suppia (kuolleen jään

muodostamia kuoppia) sekä vanhojen metsäpalojen jälkiä puiden rungoissa. Runsulampi on itsessään suuri suppa, kuten myös reitin varrelta löytyvät Talvilampi ja Aventolampi.

Tästä reitti jatkui helppokulkuista maastoa pitkin Oulangan leirintäalueen kautta Oulangan luontokeskukseen.

Luontokeskuksessa retkikunnalla olikin sitten tapaaminen huoltotiimin kanssa. Yhdessä huoltotiimin kanssa nautittiin Marskin Kuohuista ja nokipannukahvista Kiutakönkään nuotiopaikalla. Samalla retkikunta sai muonantäydennystä rinkkoihin.

Kiutaköngäs on Oulangan alueen suosituin nähtävyys, ja sen putouskorkeus on 13,7 metriä. Kiutakönkään nimi on lähtöisin saamenkielestä ja tarkoittaa koskea isossa rotkolaaksossa. Kiutakönkään punertava väri tulee dolomiitista, punaisesta kalkkikivestä. Ja onhan Kiutaköngäs aikaisemminkin kuvattu, sekä ruska-aikana että paukkupakkasilla.

Tästä retkikunta jatkoi muutama sata metriä Kiutakönkään telttapaikalle.

Ei muuta, kuin teltta pystyyn ja nauttimaan luonnonrauhasta leirinuotion äärellä.

Matkaa tokalla päivällä tuli 14 km.